Leijalautailu on monipuolinen harrastus – SLAM Suursaari Race

Leijalautailu on monipuolinen harrastus

  • Home
  • Leijalautailu on monipuolinen harrastus

Leijalautailu on monipuolinen harrastus

Category: Blog

Leijalautailua eli kite boardingia, voi harrastaa Suomessakin ja itse asiassa vuoden ympäri, mikäli snow kite -mahdollisuus kiinnostaa. Kyseessä on erittäin näyttävä ja mielenkiintoinen freestyle-laji, jota on pyritty nostamaan myös olympialaisiin. Toistaiseksi purjeet ovat kuitenkin  voittaneet tässä kisassa. Leijalautailun suosio on kuitenkin hurjassa kasvussa ja harrastuksen pariin pääseminen helppoa myös Suomessa. Laji kehitettiin 1990-luvulla ja se saapui Suomeen 2000-luvun alkupuolella ja on mitä ilmeisimmin tullut jäädäkseen. Meidän leveysvyöhykkeillämme leijalautailua harrastetaan kesäisin vedessä laudan päällä ja talvella puolestaan suksilla, lumilaudalla tai luistimilla. Leijalautailu yhdistää siis elementtejä surffaamisesta, vesi- ja lumilautailusta sekä purjehduksesta. Moottorina toimii tuuli, ihan niin kuin parhaimmillaan purjehtiessakin. Leija voi nimityksenä olla hämäävä, sillä mistään lasten leikkikalusta ei ole kysymys. Leijalautailussa on käytössä leija, joka on laajuudeltaan kymmenen neliömetriä ja sen hallitseminen vaatii sekä voimaa että tarkkuutta.

Lajin pariin pääsee helpoiten alkeiskurssin kautta, joita järjestetään suurimmissa kaupungeissa veden äärellä. Samalla pääsee testaamaan välineitä, ilman että tarvitsee heti satsata itse suuria summia harrastukseen. Lajin kursseja vetävä Valtteri Rantala Finkitesta sanoo, että leija pitää valita tarkasti olosuhteiden mukaan ja valintaan vaikuttavat mm. ihmisen paino ja tuulen voimakkuus. Suksiksi tai lumilaudaksi taas kelpaavat samat varusteet joita käyttää rinteessä laskiessakin. Sitten vain lisätään kiinnitystä varten trapetsi vyötärölle ja ollaan valmiita menemään. Leijaa ohjataan ohjauspuomin avulla ja leijan tehoa voi säätää puomista. Säädön määrä on kuitenkin rajallinen, joten paljon joutuu kulkemaan tuulien ehdoilla. Tuulen nopeuden kasvaessa vaihdetaan leija pienempään ja vastaavasti pienemmällä tuulella käytetään pinta-alaltaan suurempaa leijaa. Leijoja on sekä pumpattavia että ns. patjaleijoja. Rantala kehuu Suomen olosuhteita lajin harrastamista ajatellen. Hänen mukaansa lajissa joutuu pitämään korkeintaan muutaman kuukauden tauon kun kausi vaihtuu ja alusta muuttuu vedestä lumeksi, mutta muuten harrastamismahdollisuudet ovat monipuoliset ja tarjolla on runsaasti eri olosuhteita. Rantalan mukaan laji kehittää myös luovuutta ja koordinaatiokykyä.

Lajin voi aloittaa, vaikka ei omaisikaan aiempaa kokemusta mistään leija- tai tuulilajeista. Tällöin kannattaa kuitenkin ehdottomasti suunnata alkeiskurssilla, jotta perusteet pääsee oppimaan osaavan opettajan avulla ja vammoilta vältytään. Onnettomuuksia sattuu erityisesti silloin, kun aloittelija kokeilee kaverin leijaa, joka onkin liian iso tai olosuhteet haastavat. Tämä saattaa myös pelästyttää aloittelevan harrastajan ja kiinnostus lajiin hiipuu. Rantala suosittelee ennemminkin rauhallista aloittamista kurssin kautta. Hieman yllättäen talvi saattaa olla parempi aika tutustua lajiin, sillä Suomen olosuhteet voivat olla kesäisin aloittelijalle liian vaativat. Talvella hienoja aloituspaikkoja ovat mm. jäätyneet järvet ja meri, pellot ja vaikkapa Lapin tunturit. Rantalan mukaan kyseessä ei tarvitse olla extreme-laji, mikäli harrastaja ei sitä toivo. Hän kertoo ohjanneensa lajin saloihin niin kymmenvuotiaita lapsia kuin kuusikymppisiä aikuisiakin. Suuri osa harrastajista kokeilee erilaisia temppuja ja hyppyjä ja muiden lautailulajien vaikutteet ovat hyvin nähtävissä. Leijaa voi kuitenkin käyttää vaikkapa pitkien vaellusten tekemiseen jäällä, jolloin leijalautaa käytetään hieman purjeveneen tapaan.

Leijalautailusta ehdittiin puuhata jo olympialajia, mutta viime metreillä kansainvälinen purjehdusliitto ISAF valitsikin purjelautailun leijalautailun sijaan. Suomalaiset leijalautailijat odottavat edelleen, että pääsisivät esittelemään taitojaan olympialaisissa. Rantalan mukaan olympialaisissa olisi kyse enemmänkin kilpa-ajosta ja käytössä olisi hieman erilaiset laudat. Lajissa olisi tällöin kyse on nopeudesta, eikä niinkään harrastajien suosimasta temppuiusta ja hyppimisestä. Rantalan mukaan Suomessa lajin parhaat harrastajat harjoittelevat aktiivisesti jo olympialaisia varten. Mikäli laji joskus tulevaisuudessa valitaan mukaan, löytyy Suomesta varmasti edustusjoukkue.